Voi ihanuutta, miten suloisia mollukoita meitä odotteli Outilassa

Viikon vanhoina alkaa pilkut jo siintämään nahkasta. ( ja kaikkien värisokeiden on helpompi erottaa mustan ja ruskean pienehkö sävyero...)

Pikku Nasut nisillä..

" Äiti.. voisko tää olla se mun ikioma pentu"....

" Eiku äiti tää on vielä suloisempi.. Otetaan tää"

Äiti ottaisi kyllä "Lenni Lotan poikasen"...

Onneksi Outi sanoi, että pennut ovat vielä niin pieniä, että kukaan ei saa vahingossakaan.. ( ei siis edes vahingossa taskussakaan)  viedä niitä pois emon hoidosta...

Viitaten viimeisempiin tilastomerkintöihin.. voimme todeta, että pennut kasvavat niin, että korvissa suhisee.

Pikku-opossumit. Kuka näitä voisi vastustaa..? Onneksi niille kasvaa hampaat, ja ne alkavat rallata ympäri taloa, ja työstää haisevia kasoja, ja lätäköitä, ja riipä ja silputa, ....

Lotta on maailman paras äitikoira.

" mä vaan katoin oliko LUFIserilla pippeli"?

( Oli sillä... vaikka me Outin kanssa pikkuisen väärin ne värit katottiinkin.. on sentään kaikki tytöt tyttöjä ja pojat poikia)