Elimme toissapäivänä alkaneen huolentäyteisen vuorokauden. Töistä tullessani koirien eteinen oli täynnä valtavia oksennuslätäköitä. Surullisen ja pahoinvoivan näköinen Lotta kyyhötti omassa pesässään eikä tullut edes tervehtimään, eikä halunnut lähteä ulos. Minä aloin huolesta soikeana soittamaan Outille ja kysymään, että voiko koirilla olla raskaus-aamupahoinvointia? Outi muisteli, että näin saattoi olla, mutta kehoitti ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin ja varmistamaan myös, että onko pahoja maha-pöpöjä liikkeellä.. Ell. varmisti, että jotkut nartut tosiaan saattavat voida pahoin tiineyden alkupuolella ja toiset nartut voivat kuulemma pahoin läpi koko tiineyden, mutta Tampereella myöskin riehuu ärhäköitä koirien vatsatauteja. Päädyttiin siis seuraamaan tilannetta ja ottamaan tarvittaessa uudestaan yhteyttä, mikäli vointi ei kohennu.
Lotta kieltäytyi  täysin syömästä ja juomasta puolen vuorokauden ajan. Se nökötti apattisena, kärsivän näköisenä mökissään sekä urahteli varoittavasti, mikäli Mini yritti lähestyä sitä. Minä istuskelin sen vieressä silitellen sen päätä ja höpöttelin, että mahdolliset pentuset ei oikein tykkää, jos äityli heittäytyy syömä- ja juomalakkoon. Lotta mulkoili kulmiensa alta takaisin sen näköinen ilme nappisilmissään, että:"kita kiinni eukko, mulla on paha olo"!!
Myöhään illalla se salli Minin käpertyä viereensä nukkumaan. 
Aamulla  Lotta oli jo virkeämpi. Se heilutteli iloisena häntäänsä päästessään ulos sekä söi  purkillisen raejuustoa ja joi lorauksen piimää. Eilisen aikana ei ilmaantunut enempää oksennusta ja varsinkin tänään Lotan ruokahalu on palautunut jo normaalin ahmatin tasolle.  Se, että oliko kyseessä tiineydestä johtuva pahoinvointi vai koirien oksennustauti vai molemmat selvinnee ensi viikon launtaina.. Silloin menemme nimittäin Lotan kanssa ultraan Hitsi, miten jännittävää.. Jospa siellä olisi kasvamassa pikku-Lottusiineja.