Torstai iltana (62 vrk) kello 20.15 Outi soitti, että täällä Lotta alkaa aktivoitumaan. Pesää rakenneteaan ja tissejä "tuunataan" siihen malliin, että jotain voisi tapahtua piakkoin. Hyppäsin autoon ja karautin Iittalaan ja siellähän odotteli erittäin viimeisillän oleva mamma.

Seuraavana yönä Lotta antoi muutaman kerran  kunnolla kyytiä "mummon ikkunaverhoille" ja amulla alkoi läähätellä ja muutoinkin osoittaa merkkejä, että synnytys saattaisi olla hyvinkin lähellä.

Kunnes kaikki merkit mistään "äksönistä" alkoivat hiipua. Kello neljän maissa päätettiin lähteä eläinlääkäriin näyttämään Lottaa ja samaan neuvoja, että mitä olisi yötä vasten viisainta tehdä. Ell. otti röntgenkuvat Lotan masusta, joka oli pullollaan päitä ja häntiä suloisessa sekamelskassa. ( koittakaapa muuten virittää röntgenissä suojavaatteeena käytettävää kilpirauhassuojaa päähänne... siis niin tekee kaikki todella älykkäät ihmiset... aiheuttaa takuu varmaa naurunremakkaa tilanteessa, kuin tilanteessa...)

Ell. suositteli sektiota pentujen elävinä ulossaamisen varmistamiseksi ja mehän olimme valmiit ihan mihin vaan, jotta vauvelit saataisiin hyvissä voimissa ihmisten ilmoille. Klo 20.30 alkoi Outin mukaan varaama pesuvanna täyttyä parkuvista pennuista, joita hieroimme pyyhkeillä ja vatkassimme edestakaisin saadaksemme veret kiertämään ja henget auki.

Kaikki pennut olivat hengissä ja hyvin elinvoimaisia ja aktiivisia. Vietin mielenkiintoisia hetkiä matkalla takaisin Iittalaan Outin autossa yrittäessäni  pilkkopimeässä pitää, joka suunnasta kiipeileviä ja esiintyöntyviä riiviöitä peittojen alla lämpimässä vauvojen kylpyammeessa.. ( mistä pirusta sinne Ooppelin kattoon ne saa valot..?)

Kotona Outilassa kannoimme "jalattoman" Lotta-rukan peiton avulla sisälle ja aloimme järjestellä vauvoja tisseille imemään. Kun Outi sai annettua jokaiselle pennulle nokareen puppy-boostia suuhun ( ja vähän myös Liinan tukkaan) alkoi sen maailmallinen yninä, parkuna ja rynniminen kohti äityliinin tisuja. Kaikki könysivät, ähisivät sekä tuuppivat tiensä kohti elämän eliksiiriä .

Lopulta noin klo 3 yöllä, kun kaikki pennut olivat käyneet päri kierrosta maitobaarissa syttyi Lotan silmiin tunnistettava katse: "hei näähän on mun ikiomia vauvoja!". Lotta hoiti niin innoissaan ja antaumuksella lapisiaan, että koko talo raikui pentujen kimeästä yninästä ja äidin huomoita vaativasta parkumisesta.

Aamulla koko onnellinen perhe oli niin niin tyytyväisiä. Outi oli koko loppuyön nostellut vaaveja imemään ja aamulla tuntui homma olevan jokaisella hanskassa.

Etualalla nököttävä komea blaffa-herra sai yöllä nimekseen Gracilis Lucifer.  Tumma ja kiihkeä perheen musta enkeli on saanut elinvoimansa kenties kaimaltaan,  niin johdonmukaisesti se polki pienemmät sisaruksensa jalkohinsä työntyessään kohti parhaita nisiä ja otti omansa...

Aamulla myös suoritettiin punnitus ja painot merkattiin huolella ylös. Yöllä oli pennuille annettu myös työnimet....

Lähtiessäni kotiin Tamperelle jäi Outilaan väsynyt, mutta onnellisen oloinen äitikoira

..ja uskomaton tehopakkaus.. pentujen kasvattaja, joka koko yön valvoneena ja pentuja syömään opettaneena oli kerennyt vielä joutessaan ratkomaan ristikoita