Voi ihanuutta, miten suloisia mollukoita meitä odotteli Outilassa
Viikon vanhoina alkaa pilkut jo siintämään nahkasta. ( ja kaikkien värisokeiden on helpompi erottaa mustan ja ruskean pienehkö sävyero...)
Pikku Nasut nisillä..
" Äiti.. voisko tää olla se mun ikioma pentu"....
" Eiku äiti tää on vielä suloisempi.. Otetaan tää"
Äiti ottaisi kyllä "Lenni Lotan poikasen"...
Onneksi Outi sanoi, että pennut ovat vielä niin pieniä, että kukaan ei saa vahingossakaan.. ( ei siis edes vahingossa taskussakaan) viedä niitä pois emon hoidosta...
Viitaten viimeisempiin tilastomerkintöihin.. voimme todeta, että pennut kasvavat niin, että korvissa suhisee.
Pikku-opossumit. Kuka näitä voisi vastustaa..? Onneksi niille kasvaa hampaat, ja ne alkavat rallata ympäri taloa, ja työstää haisevia kasoja, ja lätäköitä, ja riipä ja silputa, ....
Lotta on maailman paras äitikoira.
" mä vaan katoin oliko LUFIserilla pippeli"?
( Oli sillä... vaikka me Outin kanssa pikkuisen väärin ne värit katottiinkin.. on sentään kaikki tytöt tyttöjä ja pojat poikia)